Jumalassa ei ole rangaistusta.
On vain ikuista rakkautta ja ymmärtämystä.
 

Kuoleminen muistuttaa sitä kun on ollut tunkkaisessa huoneessa,
jossa liian monta ihmistä puhuu ja tupakoi,
ja äkkiä näkee oven josta pääsee raittiiseen ilmaan ja aurinkoon.

Aine muuttuu vähemmän tiiviiksi.
Tietoisuus vähemmän rajoitetuksi.
Värit kirkkaammiksi.
Äänet kauniimmiksi.
Kun aistit viimein vapautuvat fyysisen ruumiin raskaasta viitasta,
ne nousevat laulaen lentoon.
(EK) 

Elämän antaja

Lapset, kuolemaa ei ole, eikä tarvitse olla ruumiillista väsymystäkään. Väsymystä ei ole, milloin sielu on astunut Auringon, Kaikkivaltiaan, täyteen loisteeseen. Hälventäköön virtaava Elämän antaja, Aurinko, kaiken väsymyksen ja uupumuksen!  (WE)

Teidän todellinen minänne

Suurinta ja tärkeintä teissä on jumaluus, teidän henkenne, toisin sanoen teidän korkein minänne. Teidän todellinen minänne on loistava henki. Ennen muuta teidän on oltava rehellisiä tälle loistavalle hengelle. Älkää antako minkään estää sieluanne pyrkimästä totuuteen ja valoon ja ikuiseen rakkauteen. (WE)

Te olette äärettömiä äärettömässä

Teille on sanottu, että olette yhtä heikkoja kuin heikoin rengas ketjussa.
Tämä on vain puoli totuutta. Te olette myös yhtä vahvoja kuin vahvin renkaanne.
Mitata teidät pienimmän tekonne mukaan on samaa kuin arvioida valtameren voimaa hauraana vaahtona.
Tuomita teidän epäonnistumisenne on samaa kuin moittia vuodenaikoja niiden vaihtelevaisuudesta.

Niin, te olette ikään kuin valtameri.
Ja vaikkapa matalikolle joutuneet laivat odottavat vuoksen tuloa rannoillenne, kuitenkaan te ette voi kiirehtiä sen saapumista yhtä vähän kuin valtamerikään.
Ja te olette myös vuodenaikojen kaltaiset. Ja vaikkakin talven aikana te kieltäisitte kevään tulon. Ei kevät, joka lepää teissä hymyillen uneliaasti, ole kuitenkaan loukkaantunut.  (KG)

 
Kuinka ei meillä olisi edessämme iäisyyttä,
kun meillä kerran on sellainen takanamme?
          (Erik Ahlman)

Sokrateen puolustuspuhe

Tahdon sanoa sen teille; tuntuu tosiaan siltä kuin se, mikä on tapahtunut
minulle, olisi minulle jotakin hyvää, ja kuin me kaikki olisimme väärässä,
kaikki, jotka kuvittelemme kuolemaa pahana...
  Sillä kuoleman täytyy olla jompikumpi näistä kahdesta: joko se ei ole
yhtään mitään, ja kuollut ei ole mistään tietoinen, tai sitten se on,
niinkuin vanhastaan on ollut tapana sanoa, jonkinlainen muutos, sielun
muutto täältä toiseen paikkaan.
  Jos kuolema lopettaa kaiken tietoisuuden, niin se on kuin syvä uni ilman
unennäköjä, niin kuolema on ihmeellinen voitto. Silloinhan koko iäisyys
olisi vain yksi ainoa yö. Jos taas kuolema on jonkinmoinen muutto täältä
toiseen paikkaan, ja jos se, mitä sanotaan, on totta, että kaikki kuolleet
ovat siellä, voiko silloin ajatella suurempaa onnea, herrat tuomarini...--
  ...Ja teidänkin, herrat tuomarini, pitäisi ajatella hyvillä mielin
kuolemaa sekä pitää arvossa tuota ainoaa totuutta, ettei hyvälle miehelle
tapahdu mitään pahaa elämässä eikä kuolemassa. Ei ole minunkaan kohtaloni
muodostunut umpimähkään, vaan olen varma siitä, että minun juuri nyt on
parasta kuolla ja erota täältä...
  Kuitenkin, nyt on aika lähteä täältä, minun kuollakseni, teidän
elääksenne. Jumala yksin tietää, ken meistä kulkee parempaa kohtaloa kohden.
                                                        (Platon)

Niille, jotka ovat omistautuneet korkeampaan elämään, sanon: Pitäkää aina mielessänne tietoisuus, että vaikka ette näe Mestaria vuoteenne ääressä ettekä kuule kuiskaustakaan yön hiljaisuudessa, kuitenkin Pyhä Voima on lähellänne. Pyhä Valo loistaa teille henkisen kaipuunne ja pyrkimyksenne hetkinä.  (HPB)

 
 
Nauti siitä ilosta, joka on osasi, kanna se suru, joka on osasi.
Odota rauhallisena, mitä aika tuo, niin kuin talonpoika odottaa satoa.
(M)

- Ensiksi, se että haluatte päästää läheisenne täältä kehityksensä seuraavaan vaiheeseen auttaa kovasti, ei vain teitä vaan häntä. Sanokaa 'Näkemiin', 'Hyvää matkaa', 'Jumalan haltuun'. Sitten te muut voitte katsoa toisiinne ja lohduttaa, rauhoittaa ja halata ja tarjota nenäliinoja tarvitseville.
Seuraavaksi voitte mennä ylellisen hienoon paikkaan ja nauttia upean juhla-aterian. Tervehtikää sielua joka on vienyt tehtävänsä päätökseen, kilistäkää laseja päivälle jona taas tapaatte hänet, ja jatkakaa oman elämänne töitä.
(EK) 

Kuolema on vain läpikulku,
vapautumisen hetki.

Kuolema ei mitenkään eroa elämisestä.
Kun tunnet Itsen sisässäsi,
tiedät että olet olemassa kuoleman tuolla puolen.

Poispääsyn ensimmäisiä iloja on kun mielikuva Itsestä
rakentuu uudelleen kaiken Ykseyteen kuuluvaksi,
ilman Itsen kadottamista hetkeksikään.
(EK)

Viisas mukautuu kaikkeen,
mitä eteen tulee.
Hän tietää ennen pitkää kuolevansa
eikä hän jätä  mitään mihin tarttua:
ei kuvitelmia mieleensä,
ei vastarintaa kehoonsa.
Hän ei ajattele mitä tekee,
se virtaa hänen olemisensa ytimestä.
Hän ei kaipaa elämältä mitään takaisin.
Hän on valmis kuolemaan,
niin kuin hyvän työpäivän jälkeen
jokainen on valmis nukkumaan.

Nyt on ilta ja meidän on mentävä levolle. Mutta toivoisin, että ajattelisit tarkkaan suuren mestarin sanoja: "Tämä maailma on silta, jonka me ylitämme mutta jolle me emme rakenna taloa".  (AF)
  

Olkoon lähtösi turvattu ja perillepääsysi varma!